Nonnih, nyt jaksaa taas kirjottaa.
Mäpäs en enää muista koska sitä ois ollu viimeksi töissä, toissaviikolla olin töissä maanantain ja perjantain, joo, niin se meni. Sitten tulinkin niin kipeeksi, että on kierretty kolmet eri lääkärit, labrat ja röntgenit.
Maanantaina varmistuikin diagnoosiksi keuhkokuume (sen keuhkoputken ja poskionteloiden tulehdusten lisäks), jonka kanssa ei siis ole leikkimistä, sen oon kuullu jo monelta taholta. Ja pitää varoo, ettei tuu jälkitaudiksi vaikkapa sydänlihastulehdusta, AUTS.

Ei siinä mitään, kyl taudin aluksi pysykin petissä, ku kuumetta riitti 38-39 aika pitkään, ja kunto meni kyl niin nolliin.
Nytkään ei sit sais vieläkään tehä juuri mtn, ja kyl sen huomaa ku muutaman kattilan käsin tiskaa ja kantaa astiaa kämpästä toiseen, niin tuntuu ja sattuu tuonne keuhkojen tietyville.

Esim nyt, just kävin vähä kämpälläni touhuamassa, ku meni hermo!

Nyt ku on vähä terveempi, niin ei millään malttais ottaa rauhallisesti ja pysyä vaan petissä tai tehä pikkusen juttuja, kävellä pieniä matkoja. Mähän oon oikeesti koko ajan menossa, viimeinen kohta kolme viikkoo on kyllä opettanu palljon.
(tiedä nyt siitä onks hyvä juttu
Tästä tähän astisest vuodatuksesta on varmaan pääteltävissä, etten mene siis huomennakaan vielä töihin, työterveyslääkäri määräsi sitte keskiviikkona vielä viikon lisäsaikun. Vapun jälkeisenä perjantaina siis eka työpäivä piiiitkästä aikaa.

Äh, nyt loppu puhti kesken kirjoittamisessakin, pitääköhän huomenna sitte vuodattaa remontin vaiheet ja se, että asun vieläkin porukoilla evakossa!!!!!
Ja muut PIKKUjutut.
Vi****aa.

Niin ja sain mä tietää keskiviikkona myös, että pääsen elokuussa naapurikuntaan töihin,
se on jees.
Siitäkin lisää myöhemmin.